En tiedä miksi kutsua meitä, sisaruksiksi, kavereiksi, ystäviksi, rakastavaisiksi,
tutuiksi, tuntemattomiksi, eläjiksi, unelmoitsijoiksi, lohdun etsijiksi,
elämässä selviytyjiksi vai joksikin aivan muuksi.
tutuiksi, tuntemattomiksi, eläjiksi, unelmoitsijoiksi, lohdun etsijiksi,
elämässä selviytyjiksi vai joksikin aivan muuksi.
Mutta tiedän vain sen, että sä mulle vielä joskus kuulut, en tiedä milloin ja miten, mutta silti sä mun oot.
Yhden kerran oon sua melkeen suudellut, kun katseesi näin, tiesin että sinäkin samaa halasit.
Mutta en voi murtaa sisarussidettä kahden verisuvuttoman.
Huutosi kuulen vaikka olisit missä, laulusi sentään voin kuunnella tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti