Vain kerran elämässä.

Vain kerran elämässä sä pääset ripiltä. Moni odottanee päivää kuin kuuta nousevaa, nyt minä olen aikuinen. Toisille se on vain tapa tienata rahaa. Kuitenkin unohdetaan se lähtökohta. Sinne mennään oman uskonsa takia, lähentymään Jumalaa. Onko siis mitää järkeä mennä riparille, jos ei usko?

Itkeäkkö vai huuta, kiljuakko vai olla hiljaa.

Kuvissa tuntunee tunnelma, meillä oli hauskaa, vaikka me koulussa oltiin. 

Viimeistä päivää tosin. Nyt kaikken otsassa lukee: "yhdeksäsluokkalainen". 

Pojilla vielä paidassa TUKIOPPILAS. Missä vaiheessa mä tähän pisteeseen päästiin,

 vastahan me oltiin pieniä seiskaluokkalaisia, jotka yritti vain selvitä isojen seassa. 

Kallio kiiltää, kuin kaunis kesä kukka.

Ehkä mä oon matkalla jonnekkin, mitä vielä tiedä. Vai eksyinkö jo oikealta polulta, kun lähdin karkuun pahalta.

Sä mua halusit auttaa, mä sut torjuin. Kun apua tarvitsen, sä oot löytänyt jo uuden autettavan.

Pitääkö mun odottaa että elämä loppuu, että saan matkani päätökseen.

Haluan saavuttaa kaiken, mutta en kuitenkaan mitään.

Tehdä töitä kuin viimeistä päivää, mutta jäädä nukkumaan kainaloosi.

Tuntea kätesi kädessäni. Vartalosi omaani vasten, kun sanot kaikki kääntyy vielä hyväksi. 

Juurettumuus, vain se yksi muisto.

On asioita jotka muistuttavat perheestä, mutta entä jos ei tuntenutkaan sitä?

Muutaman kerran sinua näin. Hassut pari kuvaa ja ainut muisto on hiirikäsinukke. 

Tartu kaikkeen mikä on uutta vanhasta, yritä muistaa se ja kerro suvunjatkolle.

Taulussa on kotitalosi, paikka jossa en koskaan käynyt. 

Sukuni on lähellä, osa taas todella kaukana. 

Kaikkea ei koskaan voi edes tavata.

Ehkä sitten tuonelassa?

Muistot ovat harmaita, unelmat ehkä värillisiä.

En tiedä miksi kutsua meitä, sisaruksiksi, kavereiksi, ystäviksi, rakastavaisiksi,
 tutuiksi, tuntemattomiksi, eläjiksi, unelmoitsijoiksi, lohdun etsijiksi, 
elämässä selviytyjiksi vai joksikin aivan muuksi.

Mutta tiedän vain sen, että sä mulle vielä joskus kuulut, en tiedä milloin ja miten, mutta silti sä mun oot. 

Yhden kerran oon sua melkeen suudellut, kun katseesi näin, tiesin että sinäkin samaa halasit. 

Mutta en voi murtaa sisarussidettä kahden verisuvuttoman. 

Huutosi kuulen vaikka olisit missä, laulusi sentään voin kuunnella tässä. 

sitä, tätä, sun, tota